Yksi Syömään! -näyttelyn sisustuskokonaisuuksista Sellassa.

Väestön ikääntymisestä on viime vuosina jauhettu väsymykseen asti.  Mutta kuinka hyvin asia on sisäistetty esimerkiksi muotoilussa ja suunnittelussa?

Mututuntumalla voisi sanoa, että seniorit eivät kuluttajina yleensä kiinnosta suunnittelijoita. Seniorit mielletään kaavoihin kangistuneeksi ja hankalaksi kohderyhmäksi, jotka eivät ole valmiita vastaanottamaan uutta. Mutta onko näin todella? Vai ovatko seniorit muotoilijoille vain liian iso haaste? Usein vaikeinta on suunnitella asioita ihmisille, joiden elämästä ei tiedä mitään. Vaatii paljon tutkimusta ja eläytymistä vaikkapa nuorelta sisustussuunnittelijalta, jotta hän ymmärtää millaiset sisustusratkaisut palvelevat 80-vuotiasta, liikuntarajoitteista ihmistä.

Myös makumaailma voi tuntua vieraalta. On pakko tunnustaa, että en minä ainakaan osaisi suoralta kädeltä sanoa mikä on “se juttu” vaikkapa 70-vuotiaiden naisten keskuudessa. Eihän minulla edes ole lähipiirissäni yhtään kyseiseen viiteryhmään kuuluvaa henkilöä! Olisi todella hauskaa päästä vaikkapa suunnittelemaan sisustus 70-vuotiaan kotiin ja tutustua tämän makumaailmaan, arvoihin ja toiveisiin.

Sellassa on esillä toukokuun loppuun saakka muotoiluopiskelijoiden suunnittelemia ruokailutilojen sisustuskokonaisuuksia. Kullekin kokonaisuudelle määriteltiin etukäteen käyttäjä, jolle sisustus suunniteltiin. Kaikki käyttäjät edustavat keski-ikäisiä ja sitä vanhempia kuluttajia. Näyttely on jo saanut kiitosta sekä yleisöltä että projektiin osallistuneilta yrityksiltä, jotka ovat saaneet tuotteensa hienosti esille sekä uusia näkökulmia tuotteistonsa kehittämiseen.

Näyttely ei kuitenkaan ole suunnattu orjallisesti “vanhoille”, sillä klassisen kauniit ympäristöt miellyttävät ikään katsomatta. Olisi kuitenkin mielenkiintoista saada näyttelyvieraiksi vaikkapa eläkeläisyhdistyksiä ja kuulla heidän mielipiteitään sisustuksista.  Korvaamatonta tietoa kokonaisuudet suunnitelleille opiskelijoille, tulevaisuuden muotoilijoille!

Johanna Laukkanen

Joulu on täällä. Ihan pian. Luulisi, että joulu olisi jotenkin tänä vuonna varoittanut enemmän tulostaan, kun lumikin on ollut maassa jo vaikka kuinka kauan. Mutta ei! Vaikka Sellassakin joulu on alkanut jo monta viikkoa sitten.

Joulun hengen luomiseen kuuluu monille olennaisena osana koristelu. Joillekin joulu tulee niillä tietyillä perintökoristeilla, jotka ovat olleet olemassa “aina”. Mutta joskus voi rinnalla kokeilla jotain muutakin.

Tuntuu, että tämän joulun sisustus- ja koristeluteemat edustavat hyvin ajan henkeä; kaikki käy, kunhan kokonaisuudessa on jokin idea.  Joulu voi tulla puisin ja valkoisin koristein, pienin elein. Mutta runsauskaan ei ole out. Punainen, sininen, vihreä, valkoinen, kristallit, slaavilaishenkiset koristeet…

Vielä ehtii kehitellä kaikkien aikojen joulusisustuksen. Tai ottaa rennosti, asetella rappusille muutaman havunoksan, sytyttää pöydälle suklaan tuoksuisen kynttilän.

Sellan joulumaailmaa.

Pimenevän syksyn piristykseksi Sellassa on vietetty tämä viikko valon juhlaa Vaikuttava valo -viikon merkeissä.  Ohjelmassa on ollut valaisinnäyttely, tutustuminen valolaboratorioon sekä kaksi seminaaria valosta, valaisemisesta ja valon puutteesta.

Viikon aloitti esityksellään pitkän linjan valotaiteilija Ekku Peltomäki, jonka ansioluettelo on kunnioitusta herättävä ja pitää sisällään lukemattomia valotaideteoksia, teatteri-, julkisivu- ja konserttivalaistuksia. Peltomäki on päässyt seuraamaan valaisemisen teknistä ja taiteellista kehitystä vuosikymmeniä aitiopaikalta ja ollut itse yksi tärkeistä edelläkävijöistä suomalaisessa valotaiteessa.

Peltomäki kritisoi ajatuksia herättävästi esimerkiksi puistojen valaisemista.  Useimmiten puistosta valaistaan vain kulkureitit, jos niitäkään. Valaisemalla vain yksioikoisesti kulkukureittejä luodaan Peltomäen mukaan ympäristöön turvattomuuden tunnetta – ihmismieli on aina taipuvainen luomaan pimeisiin pusikoihin ylimääräistä elämää, vaikkei siellä sellaista olisikaan. Peltomäki ratkaisee ongelman valaisemalla juuri sitä mikä yleensä jää pimeyteen ja aiheuttaa pelkoa – pensaita, puita ja muita yksityiskohtia. Upeasti valaistu puisto on pimeällä aivan uusi, kutsuva maailma. Valon merkitys ei ole siis vain fyysinen, vaan mitä suuremmissa määrin psyykkinen.

Ekku Peltomäen valaistusinstallaatio Sibeliuspuistossa. Kuva: Pasi Haaranen.

Tiistain seminaari keräsi yhteen sisustusvalaistuksen ammattilaisia, muotoilun opiskelijoita ja muita valosta ammatinsa vuoksi tai muuten vain kiinnostuneita.  Tilaisuus oli vapaamuotoinen ja keskusteleva, ja luentojen jälkeen yleisöltä tulikin monia mielenkiintoisia kysymyksiä.

Asiantuntijat tuntuivat olevan yhtä mieltä siitä, että kotona kaikki lähtee riittävän tehokkaan ja tunnelmaan sopivan yleisvalaistuksen luomisesta. Hyvä yleisvalaistus on yleensä mahdollisimman huomaamaton mutta tehokas, sekä nykyään yhä useammin myös säädettävä. Päivän sana on epäsuora valaistus, mikä tarkoittaa sitä, ettei itse valonlähde ole katsojan näkyvillä vaan piilossa esimerkiksi listan takana.  Epäsuorassa valaistuksessa valo ei osu katsojan silmiin eikä siis häikäise.  Kohteiden ja työpisteiden valaiseminen tehdään muilla valonlähteillä.

DeltaLightin Flatscreen -valaisin.

Monelle tuttu tilanne on keittiössä, missä tiskipöydän yläpuolinen, seinään asennettu valo häikäisee esimerkiksi ruokapöydän ääressä istuessa. Ongelmaan on olemassa suhteellisen edullinen ja helppo ratkaisu: kiinnitetään valaisin yläkaapin pohjaan, piilotetaan se esimerkiksi listan taakse ja suunnataan sinne missä valoa tarvitaan. Näin ruokalijat saavat istua ilman aurinkolaseja ja tiskaaja näkee työnsä.

Valojen tekninen puoli on aivan oma maailmansa. Valinnanvaraa on valtavasti. Tulevaisuuden ykköstekniikka on energiatehokas led (loistediodi), mutta kehitys tapahtuu pikkuhiljaa, ja monen asiantuntijan mielestä ledejä on nyt markkinoitu kuluttajille keskeneräisinä ja liian sokerisin lupauksin. Tiistain seminaarissa luennoinut seinäjokinen valaistussuunnittelija Hessu Laaksonen on toista mieltä – hänen mielestään led on jo täysin toimiva tekniikka, kunhan vain käytetään laadukkaita tuotteita. Laaksosen oma koti on valaistu kokonaan ledein ja hän käyttää työssäänkin jo lähes yksinomaan ledejä. Toistaiseksi monet tyytyvät tekemään yleisvalaistusta loisteputkin ja energiansäästölampuin, ja valitsemalla laadukkaita tuotteita näilläkin saadaan aikaan hyvä valaistus.

Valossa ei ole kyse vain näkemisestä. Ad-Luxin Ilkka Pekanheimo yllätti yleisön kertomalla, että vain 40% valon vaikutuksesta kohdistuu suoraan näköelimiin ja jopa 60%  suoraan sisäelimiin ja rauhasten eritykseen.  Innojokin Jukka Jokiniemi jatkoi aiheesta pohtimalla, että suuri osa suomalaisten uniongelmista voi talvisaikaan johtua juuri tästä. Talvipäivä on Suomessa pimeä, jolloin keho tuottaa jatkuvasti päivän mittaan unihormooni melatoniinia. Kun oikea nukkumaanmenoaika koittaa, keho ei ymmärräkään enää valmistautua unitilaan, kun se on ollut jo horroksessa koko päivän. Kirkasvalolampuilla saattaa olla suotuisa vaikutus viretilaan päivällä, mutta samalla ne saattavat myös vaikuttaa unen laatuun.

Innojokin kirkasvalolaitteita Sellan valaisinnäyttelyssä.

Oikeanlaisen kodin valaistuksen valitseminen voi olla kuluttajalle hankalaa, ja joskus tarvitaan ammattilaisen apua. Monille voi tulla pettymyksenä, ettei sähkömies usein olekaan valaistussuunnittelun taitaja, vaan saattaa usein tyytyä perinteisiin ja itsestäänselviin ratkaisuihin, jotka eivät aina ole parhaita esimerkiksi tunnelman luomisen kannalta.

Valaistuksen valintaa vaikeuttaa myös se, että valoa voidaan teknisesti arvioida useilla eri asteikoilla. Monelle maallikolle luksit, watit ja lumenit eivät kerro juuri mitään. Haastavaa se on joskus ammattilaisellekin. Tätä tarkoitusta varten on Seinäjoen ammattikorkeakoulun muotoilun yksikössä rakennettu valaistuslaboratorio, joka avattiin tällä viikolla Sellassa sijatsevissa SeAmkin tuotekehityslaboratorion tiloissa. Valolabrassa opiskelijat pääsevät kokeilemaan erilaisten valojen vaikutusta sisustukseen. Tilaan on mahdollista rakentaa erilaisia sisustuksia ja kokeilla miltä ne näyttävät eri valaistuksissa.  Jatkossa valolaboratioriota on mahdollisuus kysellä myös yritysten käyttöön.

Kaikista viikon asiantuntijapuheenvuoroista korostui yksi seikka: valaisemiseen on alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota. Loppujen lopuksi valo on näkemisen kannalta kaikki. Ilman valoa näköaisti on turha. Valaiseminen ei pelkästään tuo esiin kohteita, vaan vaikuttaa myös olennaisesti sisustuksen tunnelmaan – paljon enemmän, kuin tähän mennessä on ymmärrettykään.

Ad-Luxin Ilkka Pekanheimo kertoi seminaarissa mielenkiintoisesta kokeesta, jonka mukaan valaistuksella on vaikutusta jopa apinoiden viihtymiseen eläintarhassa. Apinat olivat valinneet mahdollisuuksien mukaan aina huoneen, joka oli valaistu kirkkain päivänvalolampuin.  Eläimet eivät osaa huijata, joten jotain taikaa valossa täytyy olla! Sisustuskeskus Sellassa pääsee pimenevän syksyn aikana aivan vapaaehtoiseksi “koe-eläimeksi”, sillä kahvilaan on nyt sijoitettu kirkasvalolamppu, jonka vaikutusta voi testata vaikkapa aamuisen kahvitteluhetken ajan.

Valoa kansalle!

Kirkasvalokahvilla Sellassa.

Ps. Lyhyt videoklippi Sellan Valoviikon kattauksesta Suupohja-tv:ssä! Klik, klik: http://www.suupohja.tv/vaikuttava-valo

Johanna Laukkanen

Syksyn sisustustrendejä on voinut haistella tällä viikolla ja kuluvana viikonloppuna Messukeskuksen vuotuisilla Habitare -messuilla. Tämän vuoden Habitare tuntui jollain tapaa edellisvuosia nöyremmältä – hyvällä tavalla. Tällä kertaa pääosassa olivat kimaltelevien messuosastojen sijaan itse tuotteet.

Ja hyviä uutuustuotteita oli paljon!

Trendeistä eniten pisti silmään luonnollisen ja mahdollisimman käsittelemättömän puun runsas ja kekseliäs käyttö.  Puisia kalusteita oli esillä todella paljon. Uhtua Design hyödyntää materiaalinaan upeaa, rajan takaisesta Karjalasta tuotua keloa. Kalusteet on pintakäsitelty vahalla, mikä jättää puun eläväiseksi ja  hengittäväksi.

Uhtua Designin kelopöytäryhmä. Copyright Uhtua Design.

Woodism -ryhmä taas hyödyntää tuotteissaan teollisuuden sivutuotteena syntyvää hukkapuuta. Ryhmän muotoilijoiden ja puuseppien käsissä ylijäämäpuusta syntyy mitä kekseliäimpiä kalusteita. Kaikissa Woodismin kalusteissa on mukana annos iloista irrottelua.

Hukkapuu -penkki, Woodism. Kuva: www.woodism.fi

Vaikka puu ei olekaan automaattisesti synonyymi ekologiselle, käytetään puuta muotoilussa selvästikin nyt tavalla, joka henkii ekologisen ajattelun syvempää sisäistämistä.

Mielenkiintoinen ekouutuus on myös kurikkalaisen Pohjanmaan Kalusteen Luonto-sohva. Sohvasarjan idea on mahdollisimman ekologinen ja eettinen tuotanto. Malliston kalusteet vastaavat muotoilultaan peruskuluttajan tarpeita, niissä ei ole turhia krumeluureja. Pohjanmaan Kaluste ei tavoittele ekomallistollaan pääsyä niinkään trenditietoisten ekokuluttajien kotiin, vaan mallisto on suunniteltu aivan tavallisille kansalaisille, jotka etsivät luotettavaa ja pitkäikäistä sohvakumppania kotiinsa.

Luonto -sohvien ja nuojatuolien puutavara tulee FSC-sertifioiduista metsistä. Kalusteiden sisältä löytyy myös mm. ekohuopaa sekä kierrätetyistä muovipulloista valmistettua spiraalikuitupehmustetta. On mukava todeta, että Etelä-Pohjanmaa on jälleen kalustealan kehityksen kärjessä!

Pohjanmaan Kalusteen Luonto -sarjan sohva Raitti. Kuva: www.luontoliving.com

Messuilta jäi mieleen vaikutelma, että tällä hetkellä leikitään yhä enemmän materiaalien ja mielenkiintoisten pintastruktuurien kanssa. Värit sinällään ovat monin paikoin toissijaisessa asemassa, vaikka tietenkin merkittäviä tekijöitä sinällään.  Tikkurilan osastolla oli esillä eri tavoin käsiteltyjä seiniä, joissa monissa pääosaa näyttelivät vaihtelevat pintastruktuurit.

Karhealla Tunto-struktuuripinnoitteella ja tavallisella sisustusmaalilla käsitelty seinä Tikkurilan osastolla.

Tekstiilejä tuntui Habitaressa olevan esillä hiukan aiempia vuosia vähemmän.  Tekstiiliosastoista erottui edukseen Lapuan Kankurit, joiden tyylikäs ja vähäeleinen osasto esitteli mm. suomalaisen tekstiilitaiteilija Dora Jungin (1906-1980) uudestaan tuotantoon otettuja tekstiilimalleja.  Klassikkojen uudelleen tuotantoon saattaminen on suorastaan kulttuuriteko. Pellavatekstiili säilyttää arvonsa vuosikymmenestä toiseen.

Dora Jungin tuotteita Lapuan Kankureiden osastolla Habitaressa.

Kaikkiaan syksyn sisustustrendeissä näkyy ajattomuus, klassisuus ja luonnonläheisyys. Koska väritykset ovat suhteellisen neutraaleja, on uusia kalusteita ja tekstiilejä helppo yhdistellä jo olemassaoleviin. Toisaalta väriä elämään kaipaavat voivat yhä luottaa esimerkiksi Finlaysonin, Marimekon ja Luhta Homen tuotteisiin, joissa on esillä runsaasti iloisia värejä ja kuosia.

Habitaressa oli mukavaa käsillä tekemisen meininkiä – kaiken ei aina tarvitse olla niin loppuun asti hiottua.  Esillä olleet tuotteet kannustavat katsomaan vaikkapa omassa puuvajassa nököttäviä raakalaudan paloja ja turhia puupalikoita aivan uusin silmin…

Johanna Laukkanen

Kodin sisustaminen ja koristeleminen on tehty nykyään kuluttajalle helpoksi ja huokeaksi. Kun asuinympäristö alkaa kyllästyttää, on helppo heittää vanhat pikkuesineet roskiin, repiä verhot alas tangoista ja hakea kaupasta uudet tilalle.

Mutta onko trendien nopean kiertokulun mukana eläminen tehty kuluttajalle liiankin helpoksi?

Halpatuotanto on hämärtänyt monien käsitykset siitä, mitä tuotteen suunnittelu, valmistaminen ja markkinoille saattaminen todellisuudessa maksaa. Sillä se maksaa aina jollekin, vaikka halpatuotannossa maksajana ei ole suoranaisesti kuluttaja. Jotta tuotteen hinta pystytään pitämään mahdollisimman alhaisena kuluttajalle, tingitään matkan varrella kaikesta mistä voidaan. Halpatuotannossa maksumiehiksi joutuvatkin usein kuluttajan sijaan tuotteita halvalla henkensä pitimiksi valmistavat työläiset sekä lopulta oma yhteinen elinympäristömme – useimmiten kaukana tapahtuva halpatuotanto on harvoin ekologisesti kestävää.

Yksi ihailluimmista Sisustuskeskus Sellassa tällä hetkellä esillä olevista tuotteista on tuoreen koristeveistomestari Kim Bränkärrin valmistama koristeveistosänky. Petaus- ja sänkynäyttely Bella Notten upean vetonaulan valmistamiseen on mennyt yhdeksän kuukautta. Sänkyä katsellessa ei tarvitse enää ihmetellä, miksi koristeveistoluokassa palaa talvisin valo yömyöhään! Moni sellainenkin, joka ei välitä koukeroisista tyylikalusteista eikä ymmärrä koristeveiston päälle, pysähtyy katsomaan ja koskettelemaan sänkyä. Esineen valmistamiseen käytetty aika ja tunne näkyvät huolella viimeistellyissä yksityiskohdissa. Samaa vaikutusta ei ihan heti voida massana tuottaa.

Koristeveistosänky/Kim Bränkärr. Kuva: Juha Mänty.

Perinteisellä massatuotannolla on toki ansionsakin. Sen avulla me normaalituloiset kuluttajat voimme hankkia itsellemme tarvittavia kulutushyödykkeitä, joita ilman elämä olisi huomattavasti hankalampaa. Monen perinteisen massatuotteen valmistuksessakin on alettu yhä tarkemmin miettiä myös ympäristöseikkoja. Aina uniikin tuotteen hankkiminen ei enää edes ole ekologisesti paras ratkaisu.

Kuluttajalla on paljon vaikutusmahdollisuuksia ja keinoja toimia elinympäristönsä hyväksi. Yksi parhaista keinoista on pyrkiä suosimaan aina mahdollisimman lähellä tehtyjä, paikallisista materiaaleista valmistettuja tuotteita. Tähän meillä Etelä-Pohjanmaalla asuvilla kuluttajilla on aivan erinomaiset mahdollisuudet. Maakunnasta löytyy kaikki sisustamiseen tarvittava – keittiöt, kiintokalusteet, irtokalusteet, tekstiilit, pienesineet. Mikä parasta, tuotteet ovat kiistatta kansainvälistä tasoa sekä ulkonäöltään että kestävyydeltään. Eteläpohjalaiset yritykset ovat ymmärtäneet muotoilun merkityksen.

Ennen kuin suuntaa ostosmatkalle etelän isoihin kalustekeitaisiin, kannattaa vaikkapa aukaista netti ja tarkastaa, mitä omalla seudulla on tarjota. Saatat yllättyä positiivisesti!

Johanna Laukkanen

Maailma on täynnä hienoja koteja ja tyylikkäitä sisustuksia. Valinnanvara sisustuksissa ja kalusteissa on valtava. Sisustusohjelmat ja lehtien sisustusjutut saavat oman kodin näyttämään hiukan rupsahtaneelta ja vanhanaikaiselta. Mitä tuli ajateltua, kun tuokin olohuoneen siniharmaa, persialaisvaikutteinen bukleematto lähti alennuksesta mukaan silloin vuonna 1992…

Yksi hyvä paikka ihailla hienoja sisustuksia on vuosittain järjestettävät
asuntomessut. Messujen jokainen kohde on sisustutettu viimeisen päälle.
Kalusteet ovat uusinta ja hienointa, mitä kalustemuotoilulla on tarjota.
Valaistus on täydellinen. Rosteripinnat kiiltävät.

Usein näistä uusista sisustuksista kuitenkin puuttuu se, joka tekee kodista
kodin: tunne. Talot ovat kyllä täynnä kauniita esineitä, mutta tunne
puuttuu. Sisustuksissa ei vielä näy eletty elämä eikä asujan
persoonallisuus.

Anna siis persoonallisuuden näkyä kotona! Se on sinun kotisi. Tee siitä
sellainen kuin haluat. Mitä sitten, jos se ensimmäiseen kotiin hankittu
nojatuoli on muiden mielestä aivan kauhea ja mauton (perheenjäsenten kesken
tosin kannattaa yrittää hankkiutua jonkinlaiseen konsensukseen…). Kodeissa
kaikki ei ole kuin suoraan kalustekatalogista, eikä tarvitse ollakaan. Uudet
hankinnat piristävät ja ovat tarpeellisia, mutta kaiken uusiminen kerralla
on harvoin järkevää.

Usein kerroksellisuus ja eletty elämä kuitenkin muuttuvat huomaamatta
puuduttavaksi kaaokseksi. Silmä tottuu siihen, että se vanha nojatuoli on
aina ollut kulkuväylän tiellä ja että kaikki tavarat ovat eri paria –
anopilta lahjaksi saatua, perittyä tai hetken mielijohteesta alennuksista
hankittua. Jokin kodissa ärsyttää, muttei oikein tiedä mikä. Jos elämä
kotona tuntuu sumealta ja takkuiselta, kannattaa kokeilla sisustuksen
raikastamista.

Sisustusta miettiessäni ajattelen koko ajan, kuinka keskenään erilaisetkin
esineet saisi keskustelemaan keskenään, kuinka ne voisivat muodostaa yhdessä
kokonaisuuden. Keinoja on monia, ja niistä suurin osa ei vaadi edes paksua
lompakkoa. Täysin erilaiset tavarat elävät sulassa sovussa, jos
sisustuksesta löytyy jokin punainen lanka. Se voi olla esimerkiksi
erilaisissa esineissä toistuva väri, materiaali, kuviointi tai muoto.

Kokeile siis vaikkapa maalata keittiön eripariset tuolit saman värisiksi.
Tai hanki kaikkiin samanväriset istuintyynyt. Kaivele varastojasi tai osta
verhot, joissa on samaa sävyä kuin tuolien istuintyynyissä. Sovella, käytä
mielikuvitustasi ja mieti, mitä hankintoja kannattaisi tehdä. Kun päässä on
tietty mielikuva, voi pitää silmät auki, jos sattuisikin tulemaan vastaan
juuri ne sopivan sävyiset verhot.

Katsele tilan pikkuesineitä sillä silmällä. Onko hyllyille kertynyt
kaikenlaista turhaa sälää? Kerää kirppiskuorma. Pienistä tavaroista
luopuminen voi olla ihmeellisen vapauttavaa. Jos kuitenkin rakastat pieniä
esineitä, panosta niiden esillepanoon. Hanki valaistu vitriini tai varaa
tavaroille niin reilusti hyllytilaa, että jokainen tavara nousee
ansaitsemaansa arvoon. Hanki pieniä spotteja valaisemaan esinekokoelmia.
Valo tekee ihmeitä!

Kun lapsenlapsia alkaa kertyä, se tietää kymmeniä ristiäis-, rippijuhla- ja
ylioppilaskuvia, kaikki ihanan perinteisessä kaaoksessa, hyllyillä
pölyttymässä. Jos kuvat ovat tärkeitä ja haluat pitää ne kaikki esillä,
raivaa niille tilaa vaikkapa tyhjentämällä yksi seinä ja kokoamalla sille
näyttävä kuvakollaasi sisustuselementiksi. Maalaa puiset kehykset saman
värisiksi tai hanki suuria samanlaisia kehyksiä, joihin saat laittaa samaan
monta kuvaa.Panosta kuvien valaistukseen.

Jos mahdollista, nosta osa aina samoilla paikoilla olleista huonekaluista
tai sisustusesineistä hetkeksi varastoon ja katso, miten se vaikuttaa
tilaan. Usein pelkkä tyhjän tilan luominen auttaa. Väärin järjesteltynä
kalusteet tukkivat kulkureitit ja ärsyttävät. Kokeile rohkeasti uutta
järjestystä. Ei tarvitse uskoa feng shuihin huomatakseen, että väärissä
paikoissa olevat, ikävät esineet vievät energiaa ja tunnelmaa sen sijaan
että loisivat sitä.

On myös yksi halpa konsti, joka saa kesäisen kodin näyttämään kuin uudelta.
Ota pesulasta käteen ja pese ikkunat. Ikävää hommaa, mutta palkitsee.
Istahda sitten hetkeksi vanhaan rakkaaseen nojatuoliisi, nauti kuppi kahvia
ja ihaile kättesi jälkiä.

Johanna Laukkanen

Pohjanmaan Nikkarikeskus rekisteröi helmikuussa uuden aputoiminimen SELLA. Uusi markkinointinimi on lyhyt ja kaunis, ja mikä parasta…jää helposti mieleen. Sella on latinaa ja tarkoittaa tuolia. Emme siis ole kaukana talon normaalista toimintakentästä.

Nyt myös talon ovetkin avautuvat leveämmin, suuremmalle ja helpommin KAIKILLE. Ei Sellan ovissa ole aikaisemmin ollut mitään vikaa, mutta nyt toivotamme kaikki kiinnostuneet henkilöt, kansalaiset, kuntalaiset, yrittäjät, vierailijat, matkailijat, sisustuksesta ja asumisesta kiinnostuneet tervetulleeksi Sellaan tutustumaan talon tarjontaan. Sellaan voi tulla sisälle ilman pääsymaksua tutustumaan näyttelyihin, tekemään ostoksia, nauttimaan kahvit tai nuuhkimaan puun tuoksua.

Uudet Sellan kotisivut http://www.sella.fi avaavat ovia myös henkilöille, jotka haluavat tutustua taloon ja tiloihin ensin virtuaalisesti. Sivustojen kautta myymälän tuotteita voi ostaa verkkokaupan kautta tai osallistua nettihuutokauppaan.

Sella avautuu….tervetuloa tutustumaan!

Sellan blogi on nyt toiminnassa.